5. helmikuuta 2011

Riku Korhonen: Hyvästi tytöt

Riku Korhosen Hyvästi tytöt (2009) sisältää 25 tarinaa tytöistä, noista suloisista arvoituksista, jotka tekevät miehen elämästä taivasta ja helvettiä.

Kirjan luvut seuraavat toisiaan itsenäisinä tarinoina, mutta jotakuinkin nuoren miehen elämänkaaren mukaisessa järjestyksessä. Tyttömuistoista ensimmäinen on yläkerran vaalea ja isohampainen Josefiina, jota seuraavat muun muassa täydellinen Teresa, kipeästi kynsivä Iines, alati murheellinen Suru-Liisa, alati hilpeä Ilo-Liisa, upporikas Viola, puoliautomaattisen rakkauskoneen kehittäjä Dalia ja monta muuta unohtumatonta tyttöä.

Tarinat ovat toinen toistaan hykerryttävämpiä - hihittelin monta kertaa ääneen aamuruuhkassa. Lyhyet lainaukset eivät tee oikeutta Korhosen absurdille huumorille ja verbaali-ilottelulle, mutta lainaan kuitenkin pätkän luvusta, joka kertoo ujon miehen yrityksistä lähestyä pienen lahjapuodin hurmaavaa myyjätärtä:
Aina puotiin astuessani suunnittelin, miten toimisin. Menisin tiskille ja puhuisin syviä yksinkertaisia sanoja. Tarttuisin tytön käteen. Taluttaisin hänet hämärästä puodista valoon ja valosta saarnilehdon varjoon, missä hän saisi nojata minuun. Silittäisin pois pelon, levottomuuden ja keskeneräisyyden. Antaisin oikeita asioita. Ei rihkamaa. Tärkeitä asioita. Sydämeni roihusi. Tiesin mitä sanoa ja tehdä. Mutta jostain syystä oli helpompaa ostaa skorpionikuvioiset lammaskelsitossut.
Korhosen kirjasta ovat aiemmin kirjoittaneet ainakin INAhdus ja K-blogi. Yhdyn siis edellisiin puhujiin ja totean, että Hyvästi tytöt on mainio kepeä välipalakirja kaikille tytöille ja tyttöjen ystäville.

Loppuun vielä elämänviisautta mieheltä, joka rakkaudessa pettyneenä hyppää pyörän selkään:
Ajoin ulos kaupungista ja kiertelin maaseutua. Näin ladot ja tuulimyllyt. Katselin lehmiä ja hevosia ja ajattelin, etteivät nekään halunneet luovuttaa, miksi minä luovuttaisin, minä osasin sentään pyöräillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti