10. kesäkuuta 2012

Willem Elsschot: Juusto


Belgia-lukuprojektini jatkuu vaihteeksi flaamilaisella kirjailijalla. Willem Elsschot, oikealta nimeltään Alfons de Ridder, luetaan kirjan esipuheen mukaan "1900-luvun tärkeimpiin flaamilaiskirjailijoihin ja hollanninkielisen kirjallisuuden suurimpiin tyylitaitureihin", eli oiva valinta ensikosketukseksi flaamilaiseen kirjallisuuteen. 

Juusto (1933, suom. 2003) on letkeä tarina keski-ikäisestä konttoristista nimeltä Frans Laarmans, joka haluaisi tehdä vaikutuksen tuttaviinsa jollain vähän hohdokkaammalla ammatilla. Kun Laarmansille tarjoutuu tilaisuus ryhtyä hollantilaisen juustofirman edustajaksi Belgiassa, hän tarttuu siis oitis tilaisuuteen, vaikkei tiedä bisneksen pyörittämisestä paljoakaan eikä sitä paitsi edes pidä juustosta.

Kansi mainostaa Juustoa "herkulliseksi satiiriksi". Kovin terävää satiiria Laarmansin edameista ei irtoa, mutta herkullista lukemista tämä sympaattinen pienoisromaani kyllä oli. Toivotonta juustokauppaansa totisena touhottava Laarmans on mainio hahmo. Lukijaa yhtä aikaa naurattaa ja säälittää miehen surkuhupaisa herkkäuskoisuus ja päivänselvä epäpätevyys, joiden aiheuttamia vahinkoja salaviisas vaimo yrittää vaivihkaa taustalla minimoida.

Makoisa välipalakirja siis! Juustosta on kirjoitettu myös ainakin blogeissa Tarinauttisen hämärän hetket ja Mediapäiväkirja. Hesarin arvostelukin löytyy. 

Willem Elsschot: Juusto. Basam Books, 2003. Suom. Titia Schuurman. ISBN 952-9842-88-0. 160 s. Hollanninkielinen alkuteos Kaas, 1933. Lainattu kirjastosta.

2 kommenttia:

  1. Letkeä on sopiva sana! Päähenkilä oli kyllä niin onneton tunari että välillä pisti ihan vihaksi ja samalla säälitti ihan kuten sanoit. Ihmeen vähän ajan hammas oli tätä kauan sitten kirjoitettua kirjaa kalunnut.

    VastaaPoista
  2. Totta, kirja tuntui ihan tuoreelta otteeltaan vaikka konttorityö onkin 30-luvulta muuttunut aika lailla. :) Minä-kerronta vähän hömelön päähenkilön suulla toimi tässä minusta hauskasti.

    VastaaPoista