19. toukokuuta 2013

H. G. Wells: The War of the Worlds (Maailmojen sota) - lukudiplomisuoritus!


H. G. Wellsin scifiklassikko The War of the Worlds (1898) eli Maailmojen sota päätyi luettavakseni lukudiplomihaasteen ansiosta. Muuten en varmaankaan olisi tullut kirjaan tarttuneeksi, sillä scifi ei ole ominta alaani, mutta oli mielenkiintoista täyttää tällainen avaruusolioiden mentävä aukko sivistyksessäni.

Aiheena on siis Marsin asukkien hyökkäys Maahan. Metsäaukealle englantilaisen pikkukaupungin liepeille tömähtää kummallinen kone, joka alkaa kylvää tuhoa ympäristöönsä. Pian paniikki leviää Lontooseen asti, eikä kukaan ole enää turvassa...

Kirja oli aika erikoinen lukukokemus. Nimettömäksi jäävä päähenkilö, tieteellisesti suuntautunut englantilaismies, kertoo kokemuksistaan asiapitoisen raportoivalla otteella. Avaruusolioiden eteneminen Surreyn kylästä toiseen selostetaan niin perinpohjaisesti, että kartta olisi ollut paikallaan. Lontoon kaupunginosienkin suhteen olin vähän eksyksissä. Myös marsilaisten koneet, aseet ja ulkoinen olemus kuvataan samaan tapaan huolellisesti havainnoiden:
They were, I now saw, the most unearthly creatures it is possible to conceive. They were huge round bodies--or, rather, heads--about four feet in diameter, each body having in front of it a face. This face had no nostrils--indeed, the Martians do not seem to have had any sense of smell, but it had a pair of very large dark-coloured eyes, and just beneath this a kind of fleshy beak. In the back of this head or body--I scarcely know how to speak of it--was the single tight tympanic surface, since known to be anatomically an ear, though it must have been almost useless in our dense air. In a group round the mouth were sixteen slender, almost whiplike tentacles, arranged in two bunches of eight each. These bunches have since been named rather aptly, by that distinguished anatomist, Professor Howes, the hands.
Toisaalta kerrontaratkaisu oli hauska, sillä se sai kirjan tuntumaan jälkipolville dokumentoidulta tositapahtumien kuvaukselta. Toisaalta tarinan tunnepuoli jäi köyhänlaiseksi. Kertoja kyllä pelkäsi, kauhistui ja järkyttyi tämän tästä, mutta jännitys ei tuntunut luissa ja ytimissä, vaan henkilöt tuntuivat kylmiltä ja etäisiltä. Kummastelin esimerkiksi sitä, että kertoja joutui eroon vaimostaan heti tarinan alkupuolella, mutta huoli tämän kohtalosta jäi satunnaisiksi tuumailuiksi matkan varrella silloin, kun mitään tähdellisempää ei sattunut olemaan meneillään.

Oli mielenkiintoista lukea tieteisfantasiaa yli sadan vuoden takaa. Nykylukijan näkökulmasta kirjaan tuli oma pikantti lisänsä siitä, että kummajaiset toiselta planeetalta tömpsähtävät 1800-luvun maailmaan. Kirjan kuvaamat marsilaiset ovat Maan asukkeja edellä älyn ja teknologian kehityksessä: heidän kulkuneuvonsa ja aseensa aiheuttavat tuhoa, jolle hevoset ja höyrylaivat eivät voi mitään. Miten aikalaislukijat, joille kirjan kuvaama elämänpiiri oli vielä arkea, mahtoivat tarinan kokea? Ja entä jos tapahtumat sijoitettaisiin nykymaailmaan? Ainakin paniikki leviäisi väestöön tsiljoona kertaa nopeammin kuin aikana ennen internetiä – tai sitten ei: marsilaiset luultavasti iskisivät ensimmäisenä tietoverkkoihin ja sähkönjakeluun, ja yhteiskunta lamaantuisi täysin ennen kuin kukaan ehtisi tajuta, mitä on tapahtumassa.

Kirja pysyttelee enimmäkseen marsilaisten etenemisen raportoinnissa konkreettisten tapahtumien kautta, ei juurikaan pysähdy filosofoimaan tai analysoimaan. En tiedä, kirjoittiko Wells kirjan pelkäksi tieteisseikkailuksi vai jonkin ajankohtaisen yhteiskunnallisen ilmiön allegoriaksi. Liittyisikö koneiden hyökkäys jotenkin esimerkiksi orastavan teollistumisen herättämiin pelkoihin? (Aiheesta on varmasti tehty tukuittain tutkimusta, mutta en nyt jaksa perehtyä.) Wellsin ja aikalaisten mieliä tuskin jäytivät ekologiset kysymykset, mutta minua jäivät mietityttämään pari kohtaa, joissa ihmiskunnan tuhoa marsilaisten käsissä verrattiin siihen, miten avuttomia muut luontokappaleet ovat ihmisten voiman alla. Mielessä kävi, että Maata tuhoamaan ei ehkä tarvita vallanhimoisia, ylivarusteltuja marsilaisia: me ihmiset taidamme tehdä sen itse.

Lukudiplomin lisäksi kerään kirjalla pisteen Ofelia Outolinnun 1800-luvun kirjat -haasteeseen.

LUKUDIPLOMITEHTÄVÄ 5/10

Kirjatarjotin: Sinuhen Tulevaisuuden taruja -kirjatarjotin
Kirjailija: H. G. Wells
Kirja: Maailmojen sota

Tehtävä (7. lk): Valitse lukemasi kirjan kolme mielikuvituksellisinta esinettä. Piirrä ne, ja kirjoita esineiden tuoteseloste: kuinka ja mihin niitä käytetään?

Valitsen vain yhden esineen ja lainaan tuoteselosteen suoraan Wellsiltä. Tässä siis kuvaus marsilaisten aluksesta, joka Wellsin mukaan muistuttaa jättimäistä lypsyjakkaraa, ja alla taiteilijan tulkinta. :)
And this Thing I saw! How can I describe it? A monstrous tripod, higher than many houses, striding over the young pine trees, and smashing them aside in its career; a walking engine of glittering metal, striding now across the heather; articulate ropes of steel dangling from it, and the clattering tumult of its passage mingling with the riot of the thunder. A flash, and it came out vividly, heeling over one way with two feet in the air, to vanish and reappear almost instantly as it seemed, with the next flash, a hundred yards nearer. Can you imagine a milking stool tilted and bowled violently along the ground? That was the impression those instant flashes gave. But instead of a milking stool imagine it a great body of machinery on a tripod stand. 

H. G. Wells: The War of the Worlds. 1898. Ladattu Kindleen Project Gutenbergistä. Suom. Maailmojen sota, 1979.

Kuva: Henrique Alvim Correa [Public domain], via Wikimedia Commons. http://commons.wikimedia.org/wiki/File%3ACorrea-Martians_vs._Thunder_Child.jpg

8 kommenttia:

  1. Olet saanut hyviä pointteja esille. Luin itse kirjan kevättalvella, ja näen sen merkityksen scifi-genren alkulaukauksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tunnen genreä huonosti, mutta tämä kirja on kyllä varmasti ollut edelläkävijän asemassa. Kiva lukea sinunkin juttusi tästä!

      Poista
  2. Hieno lypsyjakkara :D

    Olen lukenut tämän joskus ala-asteella (muistan vieläkin kirjan sijainnin kirjastoauton hyllyssä), mutta en muista enää mitään. Kaikki muistikuvani tarinasta perustuvat näköjään siihen uudehkoon filmatisointiin.

    On hyvin totta, että tarina on varmasti tuntunut aikalaisista täysin erilaiselta, kuin nykylukijasta. Ja veikkaanpa, että mikäli kimppuumme hyökkäisi nimenomaan älykkäämpiä avaruusotuksia (mikä ei toki paljoa vaadi), niin verkkoyhteydet sun muut tosiaan kaatuisivat ensimmäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika ylpeä avaruusaluksestani, hahaa. :) Minulla ei ole tästä kirjasta mitään muistikuvia nuoruusvuosilta, oli mennyt koko opus ihan ohi.

      Poista
  3. Kirjan sijoittuminen 1800-luvun loppuun herätti kiinnostukseni. Tuo marsilaisten tupsahtaminen yli 100 vuotta sitten olleeseen maailmaan voisi olla kiinnostavampaa luettavaa kuin avaruusolioiden tuleminen nykymaailmaan. Näin ainakin ajatuksen tasolla. Laitan siis kirjan harkintaan, sillä minäkin yritän noita 1800-luvun kirjoja tänä vuonna lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marsilaisten hyökkäykset eivät tosiaan ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuudesta! Jos kaipaat vaihtelua lukemistoon, tämä voi olla ihan osuva valinta. :)

      Poista
  4. Minäkin tunnen scifiä melko huonosti, mutta olen päättänyt sivistää itseäni sen ja muunkin spefin suhteen. Tämä voisi siis sopia hyvin sivistystavoitteeseeni :)

    Vitsit, te olette ahkeria diplominsuorittajia. Justiinsa kävin kommentoimassa Suketuksen suoritusta. Omani jää hävettävästi kesken..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on menossa hurja lukudiplomi-loppukiri... Saa nähdä, tuleeko valmista... :)

      Poista