31. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 luetut


Tammikuu on pinkaissut ohi sellaista vauhtia, että perinteinen blogivuosikatsauskin on vielä tekemättä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli täältä tulevat vuoden 2013 tilastot ja haasteet. Vuoden 2012 lukemisia katsastelin täällä ja vuoden 2011 kooste löytyy täältä.

Tilastoja!

Luin viime vuonna 50 kirjaa eli liki tismalleen yhtä paljon kuin edellisenä (51). Voisiko tästä päätellä, että tuollainen noin kirja viikossa on minulle sopiva lukutahti? Lukemiseni oli tänäkin vuonna puuskittaista: välillä ahmin kirjoja peräjälkeen monta, välillä saattaa tulla viikkojen tai kuukausienkin taukoja.

Hiukan huolestuttavaa tosin on, että tilastojen valossa näyttää siltä, että mitä kauemmin pidän kirjablogia, sitä vähemmän kirjoja luen... No, ehkä suunta tänä vuonna kääntyy nousuun!

Vuonna 2013 luin 26 suomalaista ja 24 ulkomaista kirjaa. Niistä 31 luin suomeksi, 17 englanniksi ja 2 ranskaksi. Alkuperämaista kärjessä olivat yllätyksettömästi Yhdysvallat (10), Iso-Britannia (8) ja Ranska (4). Kovin vaatimattomaksi jäi siis tänäkin vuonna kirjallinen matkailuni. Vuoden aikana tarjolla oli mielenkiintoisia lukuhaasteita Afrikkaan ja Australiaan asti, mutta minä pysyttelin jälleen tutusti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Koti- ja ulkomaisuusjakauman tavoin myös lukemieni kirjojen kirjoittajien sukupuolijakauma oli kohtalaisen tasainen, joskin hiukan naisvoittoinen: 27 naista ja 23 miestä. Kirjailijoista ylivoimainen enemmistö oli minulle uusia tuttavuuksia, sillä vain kahdeksalta olin lukenut jotain jo aiemmin.

Innostuin viime vuonna lukemaan tavallista enemmän vanhoja kirjoja: lukemistani kirjoista 1800-luvulta oli 13 eli yli neljännes. 2000-luvun ensivuosikymmeneltä oli 14, 2010-luvulta samoin 14 ja loput muutama sieltä täältä 1900-luvulta. Varsinaisia uutuuskirjoja eli vuonna 2013 ilmestyneitä en lukenut yhtään, mutta vuonna 2012 ilmestyneitä sentään seitsemän.

Vuoden kenties mielenkiintoisimmat luvut liittyvät tällä kertaa siihen, missä muodossa kirjoja luin. Paperi vei vielä niukasti voiton (26 kirjaa) muista formaateista, mutta yhä enemmän luin kirjoja sähköisesti kännykällä (16), Kindlellä (3) ja tabletilla (1) tai kuuntelin niitä äänikirjoina (4). Kännykkä lukuvälineenä on saanut minusta uskollisen ystävän. Aina laukussa mukana kulkeva kapistus tekee työmatkoista ja sekalaisista irtominuuteista mainioita lukuhetkiä.

Mistä kirjat sitten olivat peräisin? 16 oli ilmaisia e-kirjoja, 11 lahjaksi saatuja ja 8 lainattuja (4 paperisina ja 4 sähköisesti), ja itse ostamiani kirjoja luin 16 (9 paperisina ja 7 sähköisinä). Minusta ei taida saada kirjabisneksen pelastajaa, sillä käytin omia pennosiani selvään vähemmistöön lukemistani kirjoista, ja niistäkin useimmat ostin käytettyinä tai tarjoushintaan.

Haasteita!

Lukuhaasteet ovat ihania! Viime vuonna innostuin etenkin näistä:
Omaan Lue ja syö -haasteeseeni olin aikonut osallistua innokkaasti, mutta kokkailut jäivät loppujen lopuksi harmillisen vähiin. Onneksi muutama muu bloggari tarttui haasteeseen! Taidan raapustaa aiheesta vielä erillisen postauksen.

Moni hauska haaste meni taas ohi, mutta niiden teemoista ja vinkkilistoista löytyy toki innoitusta tuleviinkin lukemisiin. Ikuisuushaasteena jatkuu ainakin oman hyllyn kirjojen lukeminen. Mari A:n Kirjavuori Mount Everestille -haasteen tiimoilta kaavailin kapuavani oman hyllyn kirjavuorta vuoden aikana ainakin 12 kirjan verran. No, jonnekin niille main taisin nipin napin päästä, mutta uusia tulokkaita taisi hyllyyn kertyä vähintään yhtä monta...

Tällekin vuodelle on jo tiedossa kutkuttavia haasteita. Lukusuunnitelmieni kärkipäässä ovat Suketuksen Ihminen sodassa -haaste, Annamin Vive la France! -haaste ja Tove Janssonin juhlavuosi.

Vuoden helmet?

Vuoden helmet valitaan jälleen mutuhuttuisella näppituntumalla.
Vuoden saavutuksena mieleen on jäänyt Herman Melvillen Moby Dick. Sen lukeminen oli enimmäkseen melkoista tervanjuontia, mutta jotenkin kummasti kirja teki silti vaikutuksen.

Vuoden erityisihastuksia nostan esiin kolme: Sarah Watersin intensiivinen Night Watch, Märta Tikkasen viisas ja lempeä Emma ja Uno - rakkautta tottakai ja Juhani Ahon ihana Papin rouva. Ah. Lukekaa, lukekaa!

Hienoa oli lukea myös monta klassikkoa, jotka ovat jollain tasolla ennalta tuttuja, mutta jotka vasta nyt luin alkuperäisteoksina, sellaisia kuin Huckleberry Finnin seikkailut, Tohtori Jekyll ja herra Hyde tai Maailmojen sota. Niitä lukiessa itse kirjan antiin yhdistyy kulttuurihistoriallinen kiinnostavuus, ja kirjoja on mielenkiintoista tuumailla niin nykynäkökulmasta kuin aikalaislukijoiden mietteitä pohtienkin.
Elokuvaelämyksiä

Viime vuonna aloin pitää kirjaa myös katselemistani elokuvista. Katsauksia kertyi viisi: talvelta, keväältä, kesältä, syksyltä ja loppuvuodelta. Jos näiden joukosta pitäisi valita top 3 -elämykset, taitaisin valita kolmikon Walk the Line, Side Effects ja Mud, ja pistesijoille pääsevät myös Two Lovers ja The Great Gatsby.

Eipä tässä muuta. Ei kun uusien kirjojen kimppuun!


Vuoden 2013 luetut
  1. Miika Nousiainen: Metsäjätti
  2. Paul Auster: Kuun maisemissa
  3. Alice Munro: Too Much Happiness (Liian paljon onnea)
  4. Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina
  5. Philip Weiss: HyperThinking - Creating a New Mindset for the Age of Networks
  6. John Simon: Koneen ruhtinas
  7. Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
  8. Eve Hietamies: Yösyöttö
  9. Mark Twain: The Adventures of Huckleberry Finn (Huckleberry Finnin seikkailut)
  10. Venla Hiidensalo: Mediahuora
  11. Grégoire Delacourt: L’écrivain de la famille
  12. Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
  13. Emma McLaughlin & Nicola Kraus: The Nanny Diaries (Nanny - lastenhoitajan päiväkirja)
  14. Sari Vuoristo: Säätiedotus merenkulkijoille
  15. Riikka Stewen: Niin kauan kuin rakastat
  16. Jack London: White Fang (Valkohammas)
  17. Herman Melville: Moby Dick
  18. Pirjo Rissanen: Kamomillasola
  19. Nick Hornby: About a Boy (Poika)
  20. H. G. Wells: The War of the Worlds (Maailmojen sota)
  21. Zacharias Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari
  22. Robert Louis Stevenson: Treasure Island (Aarresaari)
  23. Minna Canth: Anna Liisa
  24. Sara Gruen: Ape House (Apinatalo)
  25. Virpi Hämeen-Anttila: Railo
  26. Minna Canth: Kotoa pois
  27. Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani
  28. Emile Zola: Nana
  29. Kate Chopin: The Awakening (Herääminen)
  30. Earl Derr Biggers: The Agony Column
  31. Sarah Waters: The Night Watch (Yövartio)
  32. Jari Tervo: Myyrä  
  33. Robert Louis Stevenson: Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde
  34. Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
  35. Outi Nyytäjä: Heinäpaali roihuaa näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta
  36. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
  37. Tommi Melender: Ranskalainen ystävä
  38. Daniel Wallace: Big Fish
  39. Ari Turunen: Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa
  40. Annina Holmberg: Kaiku
  41. Märta Tikkanen: Emma ja Uno - rakkautta tottakai
  42. Hélène Berr: Päiväkirja 1942-1944
  43. Isabel Wolff: A Vintage Affair
  44. Juhani Aho: Papin tytär
  45. Juhani Aho: Papin rouva
  46. Louisa May Alcott: A Garland for Girls 
  47. Taina Latvala: Arvostelukappale 
  48. Riikka Ala-Harja: Maihinnousu 
  49. Marcel Pagnol: La gloire de mon père
  50. Annie Proulx: Laivauutisia

Al Pacino sekoilee ja muita loppuvuoden elokuvia

Vuoden 2013 paketointi jatkuu. Tänään vuorossa loppuvuoden elokuvaelämykset.

Dialogue avec mon jardinier (2007)

Vanhan talon perinyt pariisilaistaiteilija oppii elämää maalaispuutarhurilta. Leppoisa, verkkainen elokuva seuraa kahden erilaisen miehen ystävystymistä kasvimaan laidalla. Ihan mukavaa katseltavaa ja ah niin kesäistä puutarhatunnelmaa. Elokuva perustuu Henri Cuecon samannimiseen kirjaan.

Crazy, Stupid, Love (2011)

Tässäpä oli mainio romanttinen komedia! Steve Carellin näyttelemältä perheenisältä menee pasmat sekaisin, kun vaimo (Julianne Moore) ilmoittaa haluavansa avioeron. Mies yrittää sopeutua sinkkumarkkinoille mentorinaan baarissa tapaamansa nuori hamesankari (Ryan Gosling). Samaan aikaan eroparin lapset alkavat hankkia omia sydänsuruja... Sopiva sekoitus kohellusta ja herkistelyä, sutjakasti kääntyilevä juoni ja hyvät näyttelijät. Oikein viihdyttävä parituntinen!

88 Minutes (2007)

Tämä elokuva puolestaan viihdytti lähinnä kehnoudellaan. Al Pacino on rikostutkimuksiin erikoistunut huippupsykologi, jota vainoaa vuosien takainen sarjamurhatapaus. Juoni poukkoilee kuin pöpipäinen pupu, ja tarinan käänteiden epäloogisuuden kanssa kilpailee vain henkilöhahmojen epäuskottavuus.

Viidakkokirja (1967)

Disney-klassikot viihdyttävät aina! Letkeää menoa Rudyard Kiplingin tarinoiden pohjalta. Näitä vanhoja piirrettyjä on mukava katsoa: nykyajan tietokoneanimaatiot tarjoavat huikean sulavaa jälkeä ja komeita efektejä, mutta klassikoiden elävässä, käsityömäisemmässä piirrosjäljessä on oma viehätyksensä.

Le cochon de Gaza (2011)

Virkistävää vaihtelua: komedia palestiinalaisesta kalastajasta. Eräänä kauniina päivänä Jafaar kalastaa Gazan rannikolta sian, ja siitäkös soppa seuraa, kun miesparka ei tiedä, mitä tekisi moiselle saastaiselle eläimelle.

The Immigrant (2013)

Pidin paljon James Grayn Two Lovers -elokuvasta, ja Joaquin Phoenixistä on tulossa yksi suosikkinäyttelijöistäni. Tässä elokuvassa kiinnosti myös aihe ja aikakausi: 1920-luvun Ellis Island. Elokuva ei ehkä ollut ihan niin vaikuttava kuin olin toivonut, mutta ihan kelpo kuitenkin, ja Phoenix oli jälleen hyvä. Puolantaitoisilla leffaseuralaisillani sen sijaan oli vaikeuksia eläytyä Marion Cotillardin esittämän puolalaisen maahanmuuttajan kohtaloon, kun nainen kuulemma puhui äidinkieltään kerrassaan omituisella korostuksella (ja dialogia puolaksi oli ihmeen paljon!).

30. tammikuuta 2014

Annie Proulx: Laivauutisia

Vuosi on alkanut bloggailun kannalta heikohkosti, mutta ennen tammikuun loppua täytyy sentään saada blogattua viime vuonna luetut kirjat! Onneksi niitä on enää yksi rästissä.

Annie Proulxia olen kaavaillut lukevani siitä asti, kun näin Brokeback Mountainin. Tuo novelli ei nyt kuitenkaan sattunut ensimmäisenä luettavaksi, vaan sen sijaan tartuin Laivauutisia-romaaniin (1994, suom. 1997).

Laivauutisia sijoittuu Kanadan itärannikon jäisiin ja tuulisiin maisemiin. Päähenkilö Quoyle on elämän hyljeksimä miesparka, joka nuorena leskeksi jäätyään muuttaa sukunsa juurille, Newfoundlandin kallioilla keikkuvaan rapistuneeseen vanhaan taloon. Maisemat ovat karuja, meri ärähtelevä itsevaltias ja paikalliset asukkaat kukin omalla tavallaan omalaatuisia, mutta vähitellen Quoyle tulee niiden kanssa tutuksi.

Kirjan tunnelma sopi hyvin lumettoman joululoman värittäjäksi. En ole aiemmin lukenut Laivauutisten kuvaamiin maisemiin sijoittuvia kirjoja, joten oli mielenkiintoista eläytyä elämään Quoyle's Pointin karuudessa. Proulxin yhtä aikaa elävästi kuvaileva ja jotenkin rujo kerronta sopi kirjan kuvaamiin seutuihin ja ihmisiin.

Eläytymiseni ei silti jotenkin aivan täysin onnistunut. Newfoundlandin maisemat ja arki kiinnostivat, mutta huomasin, että en loppujen lopuksi erityisemmin välittänyt kirjan henkilöistä. Oli toki surkeaa, kun Quoyle-raukalla meni huonosti ja mukavaa kun hänen elämäänsä ilmaantui yllättäviä valopilkkuja, ja viihdyin hyvin esimerkiksi Quoylen topakan Agnes-tädin seurassa, mutta sen syvemmin en heidän kohtaloihinsa eläytynyt.

Laivauutisia on pidetty, palkittu ja valkokankaallekin viety kirja. En oikein osaa eritellä, miksi minä en saanut siitä otetta – näin vain joskus käy. (Voin muuten kyllä kuvitella, että tästä saa hyvän elokuvan, vaikka Kevin Spacey, Julianne Moore ja Judi Dench tuntuvatkin vähän liian filmaattisilta kirjan päähenkilöitä esittämään. Olisi hauskaa nähdä leffaversio.)

Epämääräisen hailea päätös kirjavuodelle 2013 siis, mutta ei se mitään. Uusi vuosi, uudet kujeet!

Annie Proulx: The Shipping News, 1994. Suom. Laivauutisia, Otava 1997, suom. Marja Alopaeus. Saatu lahjaksi.

14. tammikuuta 2014

Marcel Pagnol: La gloire de mon père

Garlaban - Marcel Pagnolin lapsuusmaisemaa.

Vuosi vaihtui jo aikaa sitten, mutta joululomalla luetut kirjat ja vuosi 2013 kokonaisuutena ovat tässä blogissa vielä pureksimatta. No, ehtiihän tässä vielä!

Joulunpyhinä tartuin Anna minun lukea enemmän -blogin Vive la France! -haasteeseen lukemalla Marcel Pagnolin lapsuusmuistelmaromaanin La gloire de mon père (1957). Kirja on suomennettu nimellä Isäni kunnian päivä (1964). Tämä kirja ja sen kaksi suomentamatonta jatko-osaa ovat käsittääkseni ranskalaisille jonkin sortin nostalgiaklassikkoja: aitoranskalaista maaseutuelämää vanhaan hyvään aikaan.

Suurin osa kirjasta keskittyy Pagnolin kesämuistoihin Provencen maaseudulta. Aurinko paahtaa, laventeli tuoksuu, ja Marcel pikkuveljineen kehittelee hurjia intiaaniseikkailuja perheen kesäksi vuokraaman talon ympäristössä. Loman ehdoton kohokohta on metsästyskauden alku, jonka jännitystä Marcel ei voi vastustaa, vaan ujuttautuu salavihkaa isän ja sedän kintereillä pyyjahtiin.

Pagnol muistelee pikku-Marcelin seikkailuja lämmöllä, ja Provencen kuvaus huokuu tuoksuja ja tunnelmia. Kirja olisi mainiota matkalukemista Etelä-Ranskaan! Samoissa maisemissa liikutaan Pagnolin muissakin kirjoissa, joten saatanpa tulla tarttuneeksi Pagnoliin myöhemminkin jos ei oikean niin ainakin nojatuolimatkailun merkeissä.

Kuva: By Guillaume de clermont 60 (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0-2.5-2.0-1.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons.